Se minkä voit tehdä huomenna, tee se jo tänään!

Olen viime aikoina huomannut miten paljon olen muuttunut siitä mitä olin esimerkiksi yläasteella tai lukiossa. Nyt en puhu ulkonäöllisesti vaan lähinnä päänsisäisesti. ;) Lukioaikoina kävin koulussa, mutta se mitä sieltä jäi päähän oli aivan eri juttu. Ei minua kiinnostanut ne kaikki aineet mitä siellä opetettiin ja en halunnut edes panostaa niihin. Silloin minulla oli myös ns. teinikausi menossa, eli jos joku opettaja alkoi tarpeekseen ärsyttämään niin en kyllä paljoa siellä tunneilla viihtynyt.

Armeijasta päästyäni huomasin kun pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi, miten olen motivoitunut siihen opiskeluun ja ymmärsin miten tärkeää on oppia ne opetettavat asiat. Kuka uskaltaisi tulla hoitoon, jos lähäri katsoo oppikirjasta miten tämä homma nyt menikään?:D Tsemppasin sen puolivuotta, minkä olin ammattikoulussa aivan täysillä. Sain lähes kaikista kiitettävät ja opettajat tulivat kehumaan minua. Ilmoittaessani heille, etten tule jatkamaan tätä opintoa loppuun vaan siirryn ammattikorkeakouluun niin yleisin kommentti siihen oli, että "sinusta tulee hyvä sairaanhoitaja". Siinä sitten yritin keksiä jotain ja möngersin tyyliin "toivotaan"- vastauksia. Aloitettuani ammattikorkeakoulussa viime tammikuussa olen huomannut luokaltammekin miten erilaisia opiskelijoita meillä on. Itse olen ollut jo pidemmän aikaan sellainen, että jos tulee joku isompikin ja laajempi työ, niin aloitan sitä pikkuhiljaa tekemään ettei lopulta kaikki hommat kaadu niskaan. Luokallamme on monia sellaisia oppilaita, jotka toteavat vaan, että "sinä ne nyt tietysti olet tehnyt". Jotenkin tuntuu, että sitä pidetään huonona asiana, että haluaa opiskella ja oppia. Jokainen ei nyt kuitenkaan ole samanlainen, että oppisi yhtä nopeasti kuin muut. En väitä että olisin mikään kympin oppilas, päinvastoin, mutta haluan silti oppia ja tuntuu että sen mainitseminen on ns. tabu.

Kouluhistoriani tuntien, sanoisin että tämä tapa on minulle ollut parasta. Paras tehdä kaikki samantien alta pois, ettei työt kasaannu. Olen myös kova stressaamaan asioita, jolloin stressikin pysyy hallinnassa, kun tekee pikkuhiljaa hommia.

Tulipas nyt purettua oikein olan takaa. :D No, ehkä ensikerralla vähän lyhyempi stoori. ;)

Mukavaa päivää kaikille! :)

- Clara